LEHTIARVOSTELUJA

Mobirise Web Page Builder

  • Jenni Lättilän esiintyminen Karol Szymanowskin vaativassa laulusarjassa Des Hafis Liebeslieder op. 26 oli konsertin toinen ilonaihe. Lättilän sopraano on saanut lisää kypsyyttä ja kantavuutta.


    Aina kun hän löysi riittävästi ilmaa äänen alle, se kaartui kauniina ja nautittavana. Ylimmän alueen varmistamisessa ja keskialueen vahvistamisessa on hienosäädön varaa, mutta hänessä on kaikki ainekset ensiluokkaiseksi Wagner-sopraanoksi.


    Sen voi kuulla myös hienolta Wagner-laulujen debyyttilevyltä (Sibarecords, 2016).


    Mirga Grazinyte-Tyla sai Szymanowskin ranskalaisvaikutteisen orientaalisen partituurin välkkymään huumaavan aistimusvoimaisena.

    Veijo Murtomäki
  • Teoksen [Szymanowski: Des Hafis Liebeslieder] esitti nyt Jenni Lättilä, jota kuultiin muun muassa Kansallisoopperan Elektrassa syyskuussa. Hänen nuorekkaan dramaattinen äänensä sopii hyvin 1900-luvun alun ilmaisutiheään musiikkiin ja taipui nyt sekä väkeviin, elämäniloisiin huudahduksiin että mystisiin supinoihin. Hän nautiskeli musiikin pitkillä linjoilla ja tulkitsi tekstejä herkästi ja leikkisästi. Erityisesti jäi mieleen kahdeksanosaisen sarjan laulu ”Sinun äänesi”, jossa orkesteri pulppusi kaihoisana suihkulähteenä Lättilän huokaillessa unelmoivissa pianissimoissa.
    Auli Särkiö
  • Vokaaliosuus [Szymanowskin "Hafezin rakkauslauluissa"] taas on eräänlaista myöhäis-Wagneria tai varhaista Schönbergiä tai miksei Richard Straussia. Melodia liikkuu laajalla alalla ja vaatii sopraanolta erittäin ekspressiivistä otetta vaativissa ylärekistereissä. Wagner-pohjalta Jenni Lättilä tulkitsi näitä lauluja vakuuttavasti.

    AMFION 27.10.2016
    Prof. Eero Tarasti

  • Richard Wagner oli 1800-luvun merkittävin musiikillinen hahmo Beethovenin jälkeen. Hän iski merkkinsä myöhäisromantiikan melodis-harmoniseen kielioppiin sekä orkesterimusiikkiin ja musiikkielämään ylipäänsä — mutta muistetaanpa, että hä oli oopperoidensa kautta myös vuosisadan tuotteliaimpia ja parhaimpia säveltäjiä lauluäänelle. Wagneria ei Wesendonck-lauluja lukuun ottamatta tunneta yksinlauluistaan, joita kuitenkin on olemassa kokonaisen levyllisen verran — nyt sopraano Jenni Lättilän sekä pianisti Kiril Kozlovskyn tulkitsemana Sibelius-Akatemian SibaRecordsin tuotantona. 18-vuotiaana sävelletyt seitsemän laulua Goethen Faustiin ovat kaikessa nuoruuden innossaan somia laulelmia. Myös levyn vierailijoiden, tenori Mikko Sateilan, baritoni Tommi Hakalan sekä Suomen esityksissä on sopivan salonkinen,  
     jopa punssinen meininki. Wagner sävelsi myös useita ranskankielisiä lauluja oleskellessaan Pariisissa vuosina 1839–42. Pariisi oli aloittelevalle oopperasäveltäjälle vaikea paikka, eikä Wagner sen paremmin menestynyt laulusäveltäjänäkään — ehkäpä ranskan kielikään ei ollut hänelle ihanteellinen ilmaisuväline. Ihan kelvollisia lauluja nekin silti ovat.  [story continues right]
  • Ottaen huomioon Wagnerin myöhemmän menestyksen hänen varhaiseen laulutuotantoonsa on kiinnostavaa tutustua. Lättilä ja Kozlovsky tekevät puhuttelevan kohtalokkaasti esimerkiksi laulun Les deux grenadiers, joka on ranskannos Schumannin Die beiden Grenadierena paremmin tunnetusta Heinrich Heinen tekstistä. Taistelukenttien muistot ja Marseljeesi sekoittuvat tummanpuhuvan oopperamaisesti —Lättilä itse mainitsee levytekstissään laulun yhteydet Ring-sykliin ja erityisesti Valkyyrioiden musiikkiin. Pariisilaislauluista Trois melodies ovat samalta vuodelta 1839 eli Wagnerin ensimmäseltä Pariisin-vuodelta. Niiden korkealla leijaileva, pitkä linja kaipaisi ehkä hivenen lyyrisempää laulajaa,

    lopputulos on ehkä tarpeettoman raskas. Yleisesti ottaen Lättilä hallitsee instrumenttinsa vakuuttavasti ja osaa ottaa laulujen sävyjä esiin huumoria myöten. Sitä on tarjolla Mary Stuartin jäähyväisissä, Adieux de Marie Stuart, jonka Wagner sävelsi Pariisissa ilmeisesti huvittaakseen ystäviään—ja tahallisen tahattoman huumorin esiintuomiseen Jenni Lättilän Wagner-sopraano on kuin omiaan! Lauluista vakavammat, aina nuoruuden Faust-laulujen vakuuttavasta Gretchen am Spinnradesta Wagnerin kypsän kauden mestarillisiin Wesendonck-lauluihin, sopivat Lättilän dramaattiselle äänelle ja taiteelliselle persoonalle parhaiten. Kiril Kozlovsky on herkkä ja taitava kumppani, parhaita Lied- pianistejamme. Tristan ja Isolde -oopperan alla 1850-luvun viime vuosina syntyneet laulut ovat laulumusiikin helmiä ja soivat Lättilän ja Kozlovskyn esittämänä sävykkäästi ja tasapainoisesti.

  • Suurimman osan lauluista [levyllä Wagner: Compled Lieder, SibaRecords 2016] laulaa suomalainen sopraano Jenni Lättilä, joka on ainakin Atlantin toisella puolella tunnettu Wagner-sopraano. Hänellä on erittäin varma sävelkorva, mikä toimii hyvin laulussa  “La tombe dit à la rose …,” josta on olemassa kokonainen laulumelodia, mutta vain kolmisen nuottia pianolle. Lättilä laulaa koko laulun a cappella, mikä on varsin järkeenkäypää. [---] Siinä, missä monilla lauluilla tällä levyllä on lähinnä erikoisuusarvoa, ainoat usein esitetyt Wagnerin lauluista ovat Wesendonck-laulut, jotka Wagner sävelsi työskennellessään Tristanin ja Isolden parissa (ja pitäessään samalla myös itse yllä omaa salaista rakkaussuhdettaan). Vaikka Lättilä saattaakin liioitella  rukkinsa takana istuvan Gretchenin dramaattisia elementtejä enemmän kuin hieman, hän on täysin kotonaan Wesendonck-laulujen ilmaisullisessa ytimessä. Nämä ovat levyn viimeiset raidat, ja ne palkitsevat enemmän kuin riittävästi kenet tahansa, joka on on kuunnellut kaikki niitä edeltävät raidat! 
    EXAMINER.COM
    Stephen Smollar

  • Naiset jäävät teoksessa [Suomen Kansallisooppera, Shostakovitsh: Nenä] varjoon, mutta joukon kärkeä olivat Jenni Lättilä maatuskamaisena Podtotshinana ja Margarita Nacer hänen sirkeänä tyttärenään.

    RONDO CLASSIC 1/2016
    Harri Kuusisaari
  • Rautavaaran Rakastava-laulusarja antoi sopraano Jenni Lättilälle mahdollisuuden näyttää dramaattisen sopraanonsa kaikenlaisia fasetteja Rilken runoihin perustuvissa lauluissa. Herkästi rakastumisen kohteen sublimoivasta rakkauslaulusta rakastetun kuolemaan ulottuvassa laulusarjassa laulajalla ovat käytässä kaikki keinot dramaattisuudesta hiljaiseen lauluun. Sibeliuksen näyttävissä lauluissa Norden ja Kaiutar Lättilän tyylinen isompi ääni pääsi myös hyvin oikeuksiinsa.
    KULTTUURIVIHKOT 9.11.2015
    Rita Dahl
  • Jenni Lättilä eläytyi ahdistuneeseen rooliinsa täysillä, hänen heittäytymisensä (kirjaimellisesti) oli totaalista. Lättilän sopraano ei helky heleästi, vaan siinä on suurta dramatiikkaa. Volyymia ja kiinteyttä löytyy niin paljon, ettei koko ajan tarvitse paahtaa täysillä, orkesterin yli kantoivat vienommatkin sävyt. Sami Saikkosen tanssi täydensi sopraanon mielenmaisemaa erinomaisesti: ahdistus tiheni, mutta Saikkonen toi teokseen myös huumoria. [...]Kommunikointi ja ajoitus toimi Lättilän ja Saikkosen välillä kuin ajatus. [...] Kokonaisuus oli erittäin tasapainoinen, erilaisia aistiärsykkeitä oli paljon, mutta ei liikaa. Ihmiselle sopivasti.

    TURUN SANOMAT 17.1.2015
    Tomi Norha
  • Turun filharmoninen orkesteri käynnisti 225-vuotisjuhlavuotensa näyttävästi tarjoamalla näyttämöllistetyn version huippuvaativasta ekspressionismin klassikosta, pääosassa Jenni Lättilä. Esitys sai toivomaan, että laulusolistit uskaltautuisivat useammin orkesterin edessä täyteen lavapreesenssiin. Jo se, että sopraanosolisti heittäytyi teokseen oopperallisella kehoilmaisulla vapautti Erwartungista päällekäyvää uutta voimaa, mutta Ville Saukkosen ohjaama versio oli lisäksi viimeistelty Sami Saikkosen kouristuksenomaisella tanssiosuudella ja Timo Ollilan vaikuttavasti varjoilla leikittelevällä valosuunnittelulla. [...] Leif Segerstam levitti orkesterin pehmeän unenomaiseksi maailmaksi, jossa läpikuultavan ja fragmentoituneen pintatekstuurin sijaan korostui väri ja syvyys. Tämä oli linjassa Lättilän dramaattisen äänivuon kanssa, joka maalasi hourailevan naisen mielenmaisemaa romanttisen leveällä siveltimellä mutta vailla raskautta tai yksitotisuutta. Lättilän suorastaan valtavan äänimateriaalin hienous on sen yllättävässä ilmavuudessa, jonka perustana on hyvä teksti ja pettämättömänä seilaava legatolinja. Hänen Erwartung-tulkintansa lähti puheenomaisesta mutta äänellisesti yltäkylläisestä tajunnanvirrasta, jota hän väritti suorilla äänillä, rähinällä, metallisilla huudoilla ja pörröisillä pianissimoilla.

    RONDO CLASSIC 17.1.2015
    Auli Särkiö
  • Jenni Lättilän riutuva Popova- leski teki roolissaan komean kaaren valjusta surusta intohimoiseen, lähes verenmakuiseen naarastiikeriin. Kun miesvainajan velkoja perimään tuleva, naisiin pettynyt Smirnov (Hannu Niemelä) kohtaa lesken, alkaa kaksintaistelu, joka ei voi päätyä muualle kuin sänkyyn. Lättilän ja Niemelän kamppailu ja upeat soolot hivelevät korvaluita. Lisää tätä!

    RAAHEN SEUTU 19.11.2013
    Sari Jaatinen
  • Paavo Heinisen kantaesitys, kaksiosainen Kun ja Jos, vakavia lauluja op. 133 muodosti lähes metatekstuaalisen vastinparin. 


    Laulu Kun loi sopraano Jenni Lättilän kertojanäänelle pirstaleisen tilan, jota muokkasivat pinnan alta kuohuvat peilikirkkaat välähdykset, kuin tyhjään huoneeseen jääneiden tunteiden kimpoilevat kaiut. Jos puolestaan assosioitui milteipä poliittisen musiikkiteatterin sävelkieleen, vaikka pohjavireestä saattoikin aistia myös luonnonkansojen poljentoja. Lättilän ääni soi kaiken aikaa vaativana ja määrätietoisena, mutta varsinkin jälkimmäisessä osassa tekstiä tuli sellaiseen tahtiin, ettei helpolla päästy. 


    Orkesteri palkitsi 75-vuotiaan säveltäjän myös ylimääräisellä. Oskar Merikannon Kun päivä paistaa helkkyi valloittavana, ja paljasti Lättilän myös suvereeniksi Merikanto-tulkiksi 

    ETELÄ-SAIMAA 23.4.2013
  • Sävellyksen (Sibeliuksen Kullervo-sinfonia) kolmannessa osassa mukaan tulivat sen nimihenkilöiden rooleissa Olli Tuovinen (Kullervo) ja Jenni Lättilä (hänen sisarensa) sekä Mieskuoro Sirkat. Kuoron voittopuolisesti unisonossa etenevä satsi kuulosti tuhdilta ja vain ylärekisterissä käytiin ohimennen epäpuhtailla sivuraiteilla. 


    Varsinkin sopraano Lättilän äänivarat ja draamalliset kyvyt kantoivat yli rampin säkenöivän valloittavasti. 

    KESKISUOMALAINEN 7.12.2012
  • Samma andäktighet går igen i Sibelius Luonnotar som ändå på många sätt är mera utmanande, dels för att stycken är längre (som ett tonpoems med sångsolist), för att tonartskänslan blir successivt vagare och för att texten ur Kalevala får en nästan modernistisk behandling och tidvis blir oigenkännlig. 


    Jenni Lättilä, som på kort varsel fick ersätta [--], fyllde hela salen med sin väldiga röst och var troligtvis lika glänsande som Aino Ackte vid uruppförandet i Gloucester i England 1913. De djupaste tonerna tände inte riktigt och pianissimot är hart när omöjligt att producera i bo konserthus, men intensiteten var desto mera kännbar. 

    HUFVUDSTADSBLADET 9.1.2012
  • Suuret äänet ja mahtava orkesteri loistivat Nibelungin sormuksessa [...] Nibelungin sormuksen yllättäjä ja nousija on nuori Jenni Lättilä, jonka vaalea olemus ja pyöreän äänen kantava ja kaunis säteily tekevät hänestä enemmän kuin lupaavan Wagner-sopraanon. 

    HELSINGIN SANOMAT 13.11.2011
  • Väkevässä Jumalten tuhossa lauloi suomalainen ykköskaarti: Hagenina Matti Salminen, Guntherina Tommi Hakala ja Gutrunena Jenni Lättilä. Spektaakkeli sai arvoisensa päätöksen. Kansallisoopperan profiilin kannalta ei ole ollenkaan merkityksetön asia, että se pystyy esittämään Ringin näin korkealla taiteellisella tasolla. 


    Tyytyväisen ja onnellisen näköinen oli myös Leif Segerstam. Voittoisa suururakka on takanapäin ja uusia wagneriaaneja on jälleen syntynyt. Sormuksen taika kestää. 

    SAVON SANOMAT 13.11.2011
  • Wagners Ring fick en så magnifik avslutning som man bara kan önska sig. Nationaloperans orkester var i bästa form under Leif Segerstam och solistgardet enastående. Efter fem timmars sittande orkade publiken ställa till med härliga ovationer. [...] Operan har samlat tretton sångare som är i det närmaste idealiska för sina roller, inklusive de tre nornorna och de tre Rhendöttrarna. Som ondskans primus motor hade vi världens bästa Hagen, Matti Salminen [...] Syskonparet Gunther och Gutrune är naiva i handling och tanke. Gunther sjöngs väl av Tommi Hakala. Jenni Lättilä var i synnerhet i mellanläget imponerande både som tredje nornan och som Gutrune. 

    HUFVUDSTADSBLADET 6.11.2011
  • Jenni Lättiläs konsert i Sibelius-Akademin var inte bara en fullödig konstnärlig helhetsupplevelse, den var något av en katharsis för alla wagnerianer och likasinnade. [...] De s.k. Wesendonckliederna är ett slags förstudium till Tristan och Isolde och Lättilä gjorde dem med en sådan klanglig värme och emotionell glöd att man knappt kan vänta på att hon skall kreera lsolde på nationalscenen. [...] Ur sjukligt självkritiske Duparcs sparsmakade produktion hörde vi nu fem "mélodies" och Lättilä visade med all önskvärd tydlighet att hon med samma naturliga självklarhet behärskar såväl rungande fortissimon som andlösa pianissimon. [...] Att det handlar om en, såväl till rena och skära resurser som klanglig kapacitet, unik stämma är dock helt klart och även om Lättilä gjorde lied med en beundransvärd chosefrihet råder det inget som helst tvivel om att hon är född till att stå på de stora operascenerna. 

    HUFVUDSTADSBLADET 27.5.2011
    User
  • [...] sairastui ennen konserttia kurkunpäätulehdukseen eikä täten kyennyt laulamaan. Kansainvälisissäkin laulukilpailuissa kannuksia saanut sopraano Jenni Lättilä uskalsi hypätä kehään. Vaatii aikamoista ammattitaitoa ja heittäytymiskykyä lähteä kaupunginorkesterin solistiksi parin päivän varoitusajalla. Jenni Lättilä selviytyi urakastaan hyvin. Varmaankin lyhyt valmistautumisaika teki sen, että Lättilä lauloi nuottien varassa - se annettakoon tässä tapauksessa anteeksi. Joka tapauksessa Lättilä lauloi tasaisen varmasti, puhtaasti, linjakkaasti. Vaikuttavin wagneriaanisen suuriäänisen Lättilän tulkinnoista oli Pergolesin Stabat Mater. Todella kauniita sävelkulkuja, vaikeaa laulettavaa - Lättilä lauloi kautta linjan intensiivisesti ja paikoitellen suorastaan uljaasti. 

    ILKKA 16.4.2011
    User
  • Macbeth tulee tässä [Rossinin Semiramiden yhteydessä] mieleen helposti siksikin, että kävin Jyväskylässä katsomassa Ville Saukkosen kekseliäästi ohjaamaa Verdin Macbethia, jonka toteutti Jyväskylän Ooppera. Pienellä budjetilla ja suurella innolla koostettu ooppera oli kiinnostava tulkinta tuosta tutusta teoksesta. Oli mielenkiintoista kuulla, miten nuori dramaattinen sopraano Jenni Lättilä selviytyi Lady Macbethin osasta. Enpä ole aiemmin nähnyt näin rohkeasti tulkittua ja näyteltyä Ladya, vaikka ääni ei vielä täydellisesti totellut Ladyn oikkuja. Jenni Lättilä kävi jokin aika sitten pokkaamassa kolmannen palkinnon Lauritz Melchior -laulukilpailuista Tanskassa. Hän kertoo hauskasti kilpailun vaiheista Wagneriaani-lehden viimeisessä numerossa. Kilpailu oli siinä mielessä erikoinen, että laulajien yläikäraja oli neljässäkymmenessä vuodessa. Näin siksi, että kilpailuun voisivat osallistua dramaattiset Wagner-äänet, jotka kypsyvät vasta myöhemmällä iällä. Kerrankin ei vain palvottu nuoruutta - mutta Jenni Lättilä oli nuori siinä porukassa - ja pärjäsi silti! Jyväskylän muissakin solistitehtävissä oli mielenkiintoisia laulajia, ja paikallisista laulajista koostuva oopperakuoro oli tietysti innoissaan niin noitina kuin sorrettuna kansanakin. 

    FIGARO, RADIO YLE 1, 18.1.2011
    Paula Nurmentaus
  • Jyväskylän toteutuksessa esitys on Lady Macbethin ja kuoron juhlaa. Sopraano Jenni Lättilä täyttää roolinsa melodramaattisetkin vaateet loistavasti, ele- ja etenkin ilmekieltä myöten. Korkeimmat ylä-äänet löytävät kuin löytävätkin maalinsa ja aukeavat upeasti. Odotettu huippukohtaus - unissa kävely - vakuuttaa myös siitä, että roolin sisäiset motiivit on kaikilta osin työstetty huolellisesti. 

    KESKISUOMALAINEN 2.1.2011
    Jorma Pollari
  • [Turun filharmonisen orkesterin "Terveisiä Bayreuthista" -konsertin] ohjelmistona oli Wagnerin musiikkia, juhlistaen samalla Suomen Wagner-Seuran 20-vuotista taivalta. Onnea!!


    Konsertin kapellimestarina oli suomalaistunut itävaltalainen Ralf Kircher. Solisteina lauloivat Jenni Lättilä, Johanna Rusanen-Kartano, Esa Ruuttunen ja Petrus Schroderus. Esa Ruuttusen tilalla piti alun perin olla Juha Uusitalo, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Ruuttunen löytyi onneksi apuun pikaisella aikataululla.


    Illan parasta antia tarjoili mielestäni Jenni Lättilä. Hän on todella lupaava dramaattinen sopraano jolle voi toivoa pitkää ja menestyksekästä uraa.

    TARKKAAMO 14.10.2011
    Kari Lempiäinen